Fever PDF Tulosta Sähköposti

Tampereen Popteatteri syntyi alunperin tanssiryhmästä, jonka Reijo Paukku kokosi tanssista kiinnostuneista nuorista.
Tampereen Teatterin menestysmusikaalissa West Side Story:ssa tanssivat mm. Eva Keinonen, Marja Lakkala ja
Outi Serjo, Veikko Meskanen ja Jussi Pentti joista Paukku muodosti tanssiryhmän. Ryhmä sai nimekseen Fever
tanssittuaan Dannyn kanssa samannimisessä kappaleessa. Kuva alkuperäisestä ryhmästä löytyy Rollen kirjasta.
Ensiesiintyminen oli TV2:sen nuorten musiikkiohjelmassa Ohimennen. Show’n ohjasi Jarmo Porola. Juontajana toimi
Markku Veijalainen. Show’n kolmas tekijä oli Jyrki Hämäläinen.

Fever esiintyi myös suomalaisessa James Bond-versiossa jonka show’n juonen olivat kirjoittaneet Jarmo Porola,
Olli Hämäläinen ja Kari Tuomi. Viktor Klimenko oli ”Agentti 000” ja hänen naispuolinen kollegansa ”Agentti 006”
oli Anneli Sauli. Muissa rooleissa näyttelivät mm. Matti Tapio ja Jukka Sipilä.

Show sai ristiriitaisen vastaanoton. Tanssiryhmä sentään huomattiin. Aamulehti kirjoitti:
”Ansiokkainta tässä tarinassa eivät kuitenkaan olleet mahdolliset lainaukset vaan liikkuvan materiaalin ts. esiintyjien
siirtely näkökentässä. Suhteellisen pienellä mutta varsin taidokkaasti liikkuvalla tanssiryhmällä saatiin suuren shown
tunnelmaa, tässä suhteessa kuvaruudun ahtaus oli avuksi”.
(Lähde Reijo Paukun Hippimusikaali HAIR ja Popteatterin tarina)

Tanssiryhmä Fever lopetti Ohimennen-ohjelman myötä.
Myöhemmin Esko Leimu ohjasi TV2:ssa Kohtauspaikka-nimisen nuortenohjelman jossa esiintyi Reijo Paukun
POP-tanssiryhmä. Ryhmän muodostivat: Eeva Grönlund, Ulla Evilä, Hannele Hakanen, Kirsti Hietanen, Maria Kataja,
Ulla Koivisto, Lasse Lampimäki, Jorma Lempinen, Pasi Nieminen, Markku Rantanen, Pauli Rilanto,
Jarmo Willberg ja Hannele Virta.

Alkuperäinen ryhmä

Ryhmän muodostumisesta Reijo Paukku kertoo kirjassaan Hippimusikaali HAIR ja Tampereen
Popteatterin tarina seuraavaa:”Itse viihdyin nuorten seurassa ja suuntasin askeleeni suosittuun
Raatihuoneen kahvilaan, jossa kahvikupin tai jaffa-lasin ääressä viihtyi ns. trendikkäämpi nuoriso.
En malttanut pitää suutani kiinni ja tutustuin pariin itseäni nuorempaan, joita ei voinut olla huomaamatta
heidän estottoman käytöksensä vuoksi. He olivat ”Töppö” eli Hannele Virta, joka opiskeli
kauppakoulussa, ja kaverinsa Lasse Lampimäki, joka suoritti lukioluokkia yksityisoppilaana.
Heistä tuli pitkäaikaisia ystäviäni ja myöskin Popteatterin perustajajäseniä.


Mielessäni pyöri edelleenkin tanssiryhmä, koska TV2:lla oli tarjolla keikkoja osaavalle ryhmälle.
Puhuin tästä ideasta Töpölle ja Lasselle, ja he innostuivat heti asiasta. Heidän tuttavapiiristään
löytyisi mahdollisesti lisää tanssimisesta kiinnostunutta porukkaa. Kysehän oli lähinnä
show-tanssista, ei klassisesta baletista eikä jazztanssista. Lupasin itse kouluttaa ryhmää, jos sellainen
saataisiin koottua. Töppö ja Lasse panivat toimeksi, ja eipä aikaakaan kun innosta puhkuva ryhmä
oli kasassa. Jopa poikia oli saatu mukaan!

Harjoituspaikaksi saatiin kellaritila vanhassa puutalossa, joka sijaitsi nykyisen kirjaston paikalla
Hämeenpuistossa. Siellä toimi Ruth Matson balettikoulu. Harjoitussali oli huhujen mukaan ollut
aikoinaan vapaamuurareiden kokoontumispaikka. Mystisen tilan seiniä koristivat Tampereen Oopperan
haalistuneet laakeriseppeleet. Ooppera oli myös käyttänyt salia harjoituspaikkanaan.
Kellarin holveissa alkoi kaikua iloinen popmusiikki, kun nuoret tanssijat ottivat ensiaskeleitaan.
Mukaan tulivat Eeva Grönlund, Ulla Evilä, Hannele Hakanen, Kirsti Hietanen, Maria Kataja,
Ulla Dahlberg, Lasse Lampimäki, Jorma Lempinen, Pasi Nieminen, Markku Rantanen, Pauli Rilanto,
Jarmo Willberg ja Hannele Virta.

Alkuperäinen ryhmä tytöt


Ensimmäiseen julkiseen esiintymiseen tarvittiin esiintymisasut. Ryhmästä löytyi Kirsti Hietanen,
joka otti tehtävän vastaan. Hän ompeli tytöille minihameet ja kangassaappaat samasta pystyraitaisesta
kankaasta, josta tehtiin myös poikien housut. Tyttöjen asun täydensi hihaton musta pusero.
Pojilla taas oli puolestaan valkoiset t-paidat, joiden rinnuksia koristi värikäs ympyräkuvio”