|
TEATTERIKESÄ 1971
Tanssiteatteria
Huudon lisäksi toinen Popteatterin uutuus Teatterikesässä oli tanssiteatteri, joka piti kaksi tanssimatineaa Sampolassa 16. ja 17. elokuuta.
Ryhmässä tanssivat Arja Virtanen, Virve Savolainen, Eeva Ahve, Harry Kujansuu ja Jukka Ahtokivi..
Päänumerona Aleksis Kiven Kihlaus-näytelmään tehty koreografia, jossa käytettiin musiikkina kaustislaista kansanmusiikkia, musiikkidramaturgina Vesa-Tapio Valo. Hän oli ollut säestäjänä Tulipunakukan Monacon-matkalla ja on nykyään tunnettu ohjaaja ja teatterinjohtaja. Ryhmän ohjaus ja koreografiat Reijo Paukku.
Tanssimatinean toisena koreografiana kansanmusiikin pohjalta nähtiin Soittajan kuolema.
Lisäksi nähtiin Reijo Paukun koreografia Viimeinen intiaani, jossa säestyksenä oli rockmusiikkia. Paukku tanssi pukeutunut lannevaatteeseen ja sulkapäähineeseen. Partnerina oli Yamaha-merkkinen moottoripyörä. Paikalle vaivautuneet muutamat tanssia ymmärtävät kriitikot pitivät esitystä kehityskelpoisena mutta eivät olleet kovin innoissaan Popteatterin uudesta aluevaltauksesta. Tanssiteatteri oli uutta ja tuntematonta Tampereella. |
|
KOKEILEVAA TEATTERIA: HUUTO IHMISESTÄ
Teatterikesä 1971
Nähtyään NewYorkissa Vermontista kotoisin olevan Bread and Puppet Theatren esityksiä, jossa ryhmä esiintyy kaduilla ja puistoissa käyttäen jättiläiskokoisia nukkeja joita naamareihin sonnustautuneet näyttelijät liikuttelivat sauvojen avulla, hankki Rolle Bread and Puppet Theatren materiaalia ja käsikirjoituksia. Näistä Kai Kyösti Kaukovalta ryhtyi suomentamaan näytelmää Huuto ihmisestä joka joutuu syötäväksi.
Näytelmä oli tarkoitus esittää Jyväskylän Kesässä mutta Popteatterin kireän rahatilanteen johdosta esitys jouduttiin peruuttamaan. Rekvisiitan ja näyttelijöiden kuljettaminen ja majoittaminen olisi tullut suhteettoman kalliiksi Popteatterille koska Jyväskyläläisillä ei ollut tarjota taloudellista tukea lipputulojen lisäksi. Sen sijaan Tampereen Teatterikesä myönsi 4000 markkaa tuotantotukea ja Tampereen kaupunki saman verran toiminta-avustusta.
Nuket muovasi kuvanveistoa harrastava Veikko Koski. Nuken pään korkeus oli noin metri ja kämmenen pituus noin neljäkymmentä senttimetriä. Nuken koko korkeus oli noin kolme metriä.
Vartalomekanismin nukkeihin rakensi Jukka Kokko.
Veikko Koski käytti puoli vuotta kaikki vapaa-aikansa nukkien valmistamiseen.
Nuket esittivät Jeesusta, neitsyt Mariaa, Maaemoa, Setä-Pontsoa, Kronosta ja kahtatoista opetuslasta. Muita rooleja esittivät seuraavat näyttelijät: Kuuluttaja, Veikko Meskanen; Aatami ja Eeva, Seppo Tuominen ja Hely Streng; Kain ja Abel, Jukka Ahtokivi ja Reijo Paukku; Noak, Jussi Myllymäki; Joosef, Harry Kujansuu; Oraakkeli, Hannele Virta; Herodes, Petteri Waissi; noidaksi epäilty nainen, Eeva Ahve; Ben Sucin nainen, Raija Alenius; kaunis vietnamilaistyttö, Arja Virtanen ja Rooman keisari ja seurue, Veikko Meskanen, Eeva Ahve, Harri Kovaleff, Jukka Lehtonen, Harry Kujansuu, Seppo Tuominen ja Erkki Ahtokivi.
Esityksen teemana on ihmisen julmuus alkaen Aatamista ja Eevasta päättyen kuuraketin nousuun taivaalle. Valot toivat lisätehoa esitykseen, sillä esitykset alkoivat pimeässä illassa vasta klo 22.00. Jukka Siikavireen säveltämä ja Woodoo-orkesterin esittämä musiikki kaikui komeasti tiiliholveissa. TV2:n studiot sijaitsivat siihen aikaan Frenckelin tiloissa, ja valot ja musiikki sekä äänitehosteet hoidettiin television laitteilla. Esityksen aikana yleisölle jaettiin ehtoollisleipinä Linkosuon lämmintä ruisleipää.
(Lähde Reijo Paukun Hippimusikaali HAIR ja Popteatterin tarina)
|
|
PEPPI PITKÄTOSSU
Tampereen Popteatteri toteutti Tampereen Teatterin näytäntökauden 1970-71 lapsille ja nuorille suunnatun satunäytelmän Peppi Pitkätossu. Se kuului kaupungin teattereille myöntämän avustuksen ehtoihin. Peppi Pitkätossusta oli saatavissa valmis näytelmäsovitus ja kun Tampereen Teatteri kustansi lavastuksen ja puvut ja maksoi esiintyjien palkkiot harjoitukset aloitettiin marraskuun alussa 1970.
Peppi Pitkätossua näytteli Hannele Virta.
Herra Tossavaista näytteli aito marakatti.
Annikaa ja Tommia näyttelivät Marja-Leena Paimensalo ja Juha Räsänen.
Pepin isää Efraimia, joka teki kuninkaan töitä Kurrelikuun saarella, näytteli Jukka Siikavire. Muissa rooleissa olivat mm. Aila Airaksinen, Leo Airaksinen, Jukka Mattila, Eeva Ahve, Harry Kujansuu, Eeva-Maija Lankinen, Jari Kaasinen, Aila Heikkilä, Jukka Ahtokivi, Pirkko Saanakorpi, Sampo Syrjänen, Hely Streng ja Pekka Pajula.
Apostolit-yhtye (Seppo Korjuksella ja Risto Tannerilla vahvistettu Matthews-yhtye laulusolistina Raya (Raija Alenius)) soitti musiikin nauhalle Risto Hiltusen johdolla.
Peppi Pitkätossun ensi-ilta oli 11. päivänä joulukuuta 1970
Lapsia esitys kyllä viihdytti, mutta kriitikot odottivat esitykseltä jotain muuta, ja olivatkin enemmän kiinnostuneita nuorten näyttelijöiden kuulumisista eivät niinkään esityksestä.
Peppi oli ohjelmistossa maaliskuulle 1971 saakka. Sen esityksiä kertyi 33 ja katsojia noin 12000, mikä oli normaalia Tampereen Teatterin kokoisessa teatterissa.
(Lähde Reijo Paukun Hippimusikaali HAIR ja Popteatterin tarina)
|
|
MIKSI JUURI WEST SIDE STORY?
Reijo Paukku musikaalin käsiohjelmassa:
”Ihmettelevät varmasti monet teatterimme ohjelmavalintaa. Tampereen Popteatterinhan on tarkoituksena esittää uusia ajankohtaisia musicaleja, jotka sopivat nuorten esiintyjien voimille.
Kuitenkin on vaikea löytää sopivia musicaleja, maailmalla niitä tehdään kuin liukuhihnalta, mutta harvemmin niistä tulee yhtä suuria menestyksiä kuin esimerkiksi West Side Story ja Hair, jotka molemmat on jo nähty meillä Tampereella.
Ohjelmistoomme on varattu rock-oppera Jesus Christ Superstar, jonka kuitenkin tulemme näkemään vasta noin vuoden päästä Broadwayn saadessa maailmankantaesityksen syyskuuksi -71.
Miksi ei kotimaista?
Mielellämme, heti kun semmoinen löytyy!
Vuosien tauon jälkeen uskalsimme ryhtyä toteuttamaan uudelleen West Side Storyn nykyaikaista Romeo ja Julia tarinaa siirrettynä vuoteen -71.
Olisimme muuttaneet sitä enemmänkin, mutta tekijänoikeuslailla on omat pykälänsä. Jokatapauksessa musiikki on sovitettu uudelleen ja tempooissa ja koreografiassa on huomattavissa tälle päivälle ominaisia piirteitä.
Eduksemme voimme laskea esiintyjiemme vuodet, esitämme oman ikäisiämme nuoria, miinukseksi taas ammattitaidottomuutemme. Erittäin vaikeaksi esityksen valmistumisen on tehnyt kunnollisen harjoitustilan puuttuminen, joudumme harjoittelemaan neljässä eri paikassa kaupungilla puhumattakaan vaikeuksista pukujen ja lavasteiden kanssa. Sanotaan, että vaikeudet ovat sitä varten, että ne voitetaan, ja ainakin olemme yrittäneet!”
Helsinkiläinen Erik Fagerlund sovitti musiikin kymmenen muusikon orkesterille. Orkesteria johti HAIRissa ja Salvationissa karaistunut Risto Hiltunen, joka harjoitti musikaalin laulut. Orkesterissa soittivat Niilo Hurmalainen, Pauli Tammiaho, Antti Mäkelä, Tapio Nurminen, Pauli Oksala, Antti Heino, Markku Hannola, Risto Tanner, Reijo Karikoski ja itse Risto Hiltunen.
Valaistussuunnitelman teki Kimmo Leskinen. Tehosteteknikkoina toimivat Kai Luodes ja Lasse Lampimäki, äänitehosteista vastasi Kari Kalliolahti.
Naisten puvut suunnitteli Pirkko Vilenius ja toteutti Anna-Liisa Koski. Miesten puvut suunnitteli Reijo Paukku, ja ne taas teki Kirsti Hietanen. Mattisen Teollisuus Oy lahjoitti James-farkut, puertoricolaisten saappaat Tampereen Kenkäteollisuus Oy ja pukujen materiaalit Suomen Trikoo.
Lavastuksen rungoksi hitsattiin metalliset tornit, joissa oli kaksi tasoa. Kahvilan, morsiuspukumyymälän, baarin ym. seinät rakennettiin poikien kanssa talkoilla Sampolan eteisaulan lattialla rimasta ja pahvista. Tanssisalikohtaus muutettiin ajanmukaiseksi diskoksi ja drugstore baariksi.
Roolijako: Tonya näytteli Juha Räsänen,
Riffiä, amerikkalaisen jengin ”Jettien” johtajaa Mauri Junnonen.
Muissa rooleissa olivat Jukka Siikavire, Pekka Pajula, Jukka Mattila, Jukka Ahtokivi, Leo Airaksinen, Allan Vuorinen, Harry Kujansuu ja Pekka Saresmaa. Jettien tyttöystäviä esittivät Marja-Leena Paimensalo, Hely Streng, Hannele Virta, Tarja Rantanen ja Tuire Kinnunen.
”Hait”, puertoricolaisten jengin muodostivat: Bernardona, jengin johtajana Ilkka Sysimetsä (Frederik), jengiläisinä Seppo Tuominen, Jari Kaasinen, Erkki Helin, Sampo Syrjänen ja Jussi Myllymäki. Mariaa näytteli Pirkko Saanakorpi ja Anitaa Raija Alenius. Muita tyttöystäviä esittivät Aila Airaksinen, Virva Savolainen, Marja Pikanen, Riia Hautala, Arja Virtanen, Marja-Leena Nokelainen ja Eeva Ahve.
Aikuisia esittivät Väinö Rajala, Veikko Meskanen, Erkki Helin ja Jukka Mattila.
(Lähde Reijo Paukun Hippimusikaali HAIR ja Popteatterin tarina)
West Side Storyn ensi-ilta oli 12.4.1971
Rolle kertoo kirjassaan Hippimusikaali HAIR ja Popteatterin tarina vaikeuksista jotka alkoivat produktion jälkeen kasautua Popteatterin taivaalle:
”Popteatterin aikaisemmat musikaalit HAIR ja Salvation olivat olleet suomalaisia kantaesityksiä. West Side Story oli sitä vastoin ohjelmiston ensimmäinen ja aikaisemmin Tampereella nähty musikaali. Se oli saavuttanut suuren menestyksen Tampereen Teatterissa vuosina 1963-65. Kriitikot eivät ampuneet lennosta Popteatterin tuottamaa uutta Storyakaan, mutta lento loppui lyhyeen Sampolan katsomon ammottaessa puolityhjänä. Kymmenessä esityksessä kävi noin 2500 katsojaa. Tappiollinen tulos aiheutti ongelmia, jotka rajoittivat tulevaisuuden suunnitelmia. Pettymykseksi osoittautunut musikaali oli ollut tarkoitus esittää vielä Tampereen Teatterikesässä 1971, mutta esitykset peruutettiin, koska se olisi vain lisännyt tappiota…”
”Esiintyjillä kyllä olisi riittänyt intoa ja puhtia, mutta tosiasiat oli nyt todettava ja toimittava niiden mukaisesti. West Side Story jäi monelle popteatterilaiselle viimeiseksi ensi-iltakokemukseksi. Tilannetta ei siinä vaiheessa kuitenkaan vielä ymmärretty eikä haluttu uskoa todeksi kaiken menestyksen jälkeen. Yritin parantaa taloudellista tilannetta hakemalla Popteatterille valtion näyttämötaidetoimikunnalta valtionavustusta. Sen tamperelainen jäsen teatterinjohtaja Mikko Majanlahti ei puoltanut hakemusta, eikä avustusta myönnetty. Kävimme myös Suomen Nuorison Liiton pääsihteerin Juhani Yli-Rantalan kanssa neuvottelemassa opetusministeriössä pääsemättä mihinkään ratkaisuun. Viimeisenä keinonani kirjoitin kirjeen presidentti Urho Kekkoselle ja selvitin perusteellisesti tilanteen. Presidenttihän oli ollut rouvineen seuraamassa HAIRin esitystä Helsingin Kaupunginteatterissa syyskuussa v. 1969.
Vastauksenaan tasavallan presidentti lähetti Tamminiemessä 2.7.1971 päivätyn kirjeen jossa Urho Kekkonen kirjoittaa:
”Teatterinjohtaja Reijo Paukku Tampere,
Olen saanut kirjeenne ja kääntynyt sen johdosta opetusministeriön puoleen suositellen valtionavustuksen myöntämistä teatterillenne. Miten asian kanssa sitten käy, sitä en osaa sanoa, kun en ole päätöstä tekemässä.
Lähetän Teille ja teatterinne henkilökunnalle parhaat terveiseni.”
Urho Kekkonen
Huolimatta tasavallan presidentin toivomuksesta opetusministeri Jaakko Itälä ei puuttunut asiaan ja Popteatteri jäi ilman valtionavustusta.”
|
|
produktiot