Produktiot
Fever PDF Tulosta Sähköposti

Tampereen Popteatteri syntyi alunperin tanssiryhmästä, jonka Reijo Paukku kokosi tanssista kiinnostuneista nuorista.
Tampereen Teatterin menestysmusikaalissa West Side Story:ssa tanssivat mm. Eva Keinonen, Marja Lakkala ja
Outi Serjo, Veikko Meskanen ja Jussi Pentti joista Paukku muodosti tanssiryhmän. Ryhmä sai nimekseen Fever
tanssittuaan Dannyn kanssa samannimisessä kappaleessa. Kuva alkuperäisestä ryhmästä löytyy Rollen kirjasta.
Ensiesiintyminen oli TV2:sen nuorten musiikkiohjelmassa Ohimennen. Show’n ohjasi Jarmo Porola. Juontajana toimi
Markku Veijalainen. Show’n kolmas tekijä oli Jyrki Hämäläinen.

Fever esiintyi myös suomalaisessa James Bond-versiossa jonka show’n juonen olivat kirjoittaneet Jarmo Porola,
Olli Hämäläinen ja Kari Tuomi. Viktor Klimenko oli ”Agentti 000” ja hänen naispuolinen kollegansa ”Agentti 006”
oli Anneli Sauli. Muissa rooleissa näyttelivät mm. Matti Tapio ja Jukka Sipilä.

Show sai ristiriitaisen vastaanoton. Tanssiryhmä sentään huomattiin. Aamulehti kirjoitti:
”Ansiokkainta tässä tarinassa eivät kuitenkaan olleet mahdolliset lainaukset vaan liikkuvan materiaalin ts. esiintyjien
siirtely näkökentässä. Suhteellisen pienellä mutta varsin taidokkaasti liikkuvalla tanssiryhmällä saatiin suuren shown
tunnelmaa, tässä suhteessa kuvaruudun ahtaus oli avuksi”.
(Lähde Reijo Paukun Hippimusikaali HAIR ja Popteatterin tarina)

Tanssiryhmä Fever lopetti Ohimennen-ohjelman myötä.
Myöhemmin Esko Leimu ohjasi TV2:ssa Kohtauspaikka-nimisen nuortenohjelman jossa esiintyi Reijo Paukun
POP-tanssiryhmä. Ryhmän muodostivat: Eeva Grönlund, Ulla Evilä, Hannele Hakanen, Kirsti Hietanen, Maria Kataja,
Ulla Koivisto, Lasse Lampimäki, Jorma Lempinen, Pasi Nieminen, Markku Rantanen, Pauli Rilanto,
Jarmo Willberg ja Hannele Virta.

Alkuperäinen ryhmä

Ryhmän muodostumisesta Reijo Paukku kertoo kirjassaan Hippimusikaali HAIR ja Tampereen
Popteatterin tarina seuraavaa:”Itse viihdyin nuorten seurassa ja suuntasin askeleeni suosittuun
Raatihuoneen kahvilaan, jossa kahvikupin tai jaffa-lasin ääressä viihtyi ns. trendikkäämpi nuoriso.
En malttanut pitää suutani kiinni ja tutustuin pariin itseäni nuorempaan, joita ei voinut olla huomaamatta
heidän estottoman käytöksensä vuoksi. He olivat ”Töppö” eli Hannele Virta, joka opiskeli
kauppakoulussa, ja kaverinsa Lasse Lampimäki, joka suoritti lukioluokkia yksityisoppilaana.
Heistä tuli pitkäaikaisia ystäviäni ja myöskin Popteatterin perustajajäseniä.


Mielessäni pyöri edelleenkin tanssiryhmä, koska TV2:lla oli tarjolla keikkoja osaavalle ryhmälle.
Puhuin tästä ideasta Töpölle ja Lasselle, ja he innostuivat heti asiasta. Heidän tuttavapiiristään
löytyisi mahdollisesti lisää tanssimisesta kiinnostunutta porukkaa. Kysehän oli lähinnä
show-tanssista, ei klassisesta baletista eikä jazztanssista. Lupasin itse kouluttaa ryhmää, jos sellainen
saataisiin koottua. Töppö ja Lasse panivat toimeksi, ja eipä aikaakaan kun innosta puhkuva ryhmä
oli kasassa. Jopa poikia oli saatu mukaan!

Harjoituspaikaksi saatiin kellaritila vanhassa puutalossa, joka sijaitsi nykyisen kirjaston paikalla
Hämeenpuistossa. Siellä toimi Ruth Matson balettikoulu. Harjoitussali oli huhujen mukaan ollut
aikoinaan vapaamuurareiden kokoontumispaikka. Mystisen tilan seiniä koristivat Tampereen Oopperan
haalistuneet laakeriseppeleet. Ooppera oli myös käyttänyt salia harjoituspaikkanaan.
Kellarin holveissa alkoi kaikua iloinen popmusiikki, kun nuoret tanssijat ottivat ensiaskeleitaan.
Mukaan tulivat Eeva Grönlund, Ulla Evilä, Hannele Hakanen, Kirsti Hietanen, Maria Kataja,
Ulla Dahlberg, Lasse Lampimäki, Jorma Lempinen, Pasi Nieminen, Markku Rantanen, Pauli Rilanto,
Jarmo Willberg ja Hannele Virta.

Alkuperäinen ryhmä tytöt


Ensimmäiseen julkiseen esiintymiseen tarvittiin esiintymisasut. Ryhmästä löytyi Kirsti Hietanen,
joka otti tehtävän vastaan. Hän ompeli tytöille minihameet ja kangassaappaat samasta pystyraitaisesta
kankaasta, josta tehtiin myös poikien housut. Tyttöjen asun täydensi hihaton musta pusero.
Pojilla taas oli puolestaan valkoiset t-paidat, joiden rinnuksia koristi värikäs ympyräkuvio”

 
Kartsa PDF Tulosta Sähköposti

Iisamen vuoden 1967 Ortodoksisten Nuorten Liiton vuosijuhlaa ja kulttuuripäiviä varten Reijo Paukun käsikirjoittama ja ohjaama nuortennäytelmä.

Rooleissa:

Wili, tuleva Pop-tähti, Jarmo Willberg, Elisabeth, maalta kaupunkiin muuttanut nuori, Marja Kataja, Joppe, runoja kirjoitteleva jannu, Jorma Lempinen.

Jengiläisiä, sekä kaduilla maleksivia nuoria esittivät Pasi Niemi, Ulla Dahlberg, Hannele Virta, Lasse Lampimäki, Pauli Rilanto, Marjatta Jeussonen, Hannele Hakanen, Anne Antikainen, Ulla Evilä, Eeva Grönlund ja Kirsti Hietanen.
Laulujen sävellys Raimo Rantanen.

”Näytelmä on ennen kaikkea Wilin kehitystarina. Hän kyllästyy lorvailuun ja menee töihin, hankkii kitaran ja opettelee soittamaan. Myöhemmin hän perustaa oman orkesterin ja hänestä kehkeytyy suosittu poplaulaja.”
(Lähde Reijo Paukun Hippimusikaali HAIR ja Popteatterin tarina)

Kartsa voitti ylivoimaisesti näytelmien sarjan ONL:n kulttuurikilpailussa Iisalmessa huhtikuussa 1967.
Kartsaa ei pidetty ohjelmistossa sen lyhyen keston takia, mutta esitettiin vielä kerran Suomen Nuorison Liiton perustamisen 70-vuotisjuhlassa Sampolassa 9.6.1967.

 

Kartsan harjoitukset

Tapaukseen liittyy seuraavanlainen anekdootti:

” Ei ollut mitenkään tavallista, että seurakunnan tuella harjoiteltiin näytelmää, jonka aihe ei ollut kristillinen ja keskittyi katu- ja tanssisaliympäristössä nykynuorten ongelmiin. Toimittaja Tane Ahva ja valokuvaaja Pertti Räsänen tekivät Ilta-Sanomiin kokoaukeaman jutun otsikolla: Pitkätukkaisten musikaali Tampereen Ortodoksisen kirkon suojissa. Julkaisupäivä oli 7. maaliskuuta 1967. Jutussa oli runsaasti kuvia, jotka oli kuvattu Tampereen Ortodoksisen kirkon kellarissa sijaitsevassa kerhotilassa, aikaisemmin papiston perunakellarissa! Varsinaiset harjoituksethan oli pidetty Hämeenpuiston harjoitussalissa.”

”Tämä oli liikaa hurskaimmille seurakuntalaisille. He katsoivat toiminnan liian vapaamieliseksi ja kirkon arvolle sopimattomaksi. Niinpä kirkkovaltuuston jäsen teki asiasta kantelun arkkipiispa Paavalille, joka osallistui ONL:n vuosijuhlaan Iisalmessa 2. huhtikuuta kulttuurikilpailujen päätteeksi.”

”Arkkipiispa Paavali luotti raadin harkintaan ja piti kohua keinotekoisena. ”Ilmeisesti se on herättänyt seurakunnan jäsenissä pahennusta kuten myös tapa, jolla se tuotiin julki (Ilta-Sanomien juttu). Saattaa olla, että asia perustuu väärinkäsityksiin”,  totesi arkkipiispa diplomaattisesti.”
(Lähde Reijo Paukun Hippimusikaali HAIR ja Popteatterin tarina)

 
Rakkauden iltapäivä PDF Tulosta Sähköposti

 

Ortodoksisten Nuorten Liiton kulttuurikilpailuihin 1968 Jyväskylässä kirjoitettu maailman ensimmäisiä hippinäytelmiä.

Käsikirjoitus ja ohjaus Reijo Paukku, rooleissa: hippityttö Kyyhky, Hannele Virta; Guru, Tero Lampimäki ja Tomi, Reijo Paukku. Mukana  Seppo Tuominen, Kai Luodes, Eila Mäenpää, Ismo Haapanen, Ulla Korkeakoski, Markku Rantanen, Jukka-Pekka Järvinen ja Veikko Meskanen.
Musiikki lauluyhtye Kakarat. Yhtyeessä lauloivat ja soittivat Kauko Ratilainen, Kari Sallinen, Kari Rautsi ja Tapio Mähönen.



”Näytelmä Rakkauden iltapäivä oli kertomus rakkaudesta niin kuin hippikulttuuri ja kirkko sen näkevät. Lisäksi se oli kuvaus ihmisen voimattomuudesta ja tuhosta massojen ja tapahtumien puristuksessa. Mitään rakkautta ei ole olemassa vaan jokainen elää lähinnä vain itselleen. Elämä on kuin päiväperhosen lento: kaunis, lyhyt, hetkellinen ja kuoleva. Kaikki on lyhytaikaista, tilapäistä, ja aika muuttaa ihmistä. Pintakulttuurit tulevat ja menevät.”

”Tomi, joka on tavallinen kunnon poika, tutustuu tyttöystävänsä kautta hippeihin, jotka etsivät tarkoitusta elämälleen Gurun johdolla. Tomi joutuu vaikeuksiin ja hän kokeilee huumeita ja jää koukkuun. Hän menettää työpaikkansa ja asuntonsa. Lisäksi hän vahingossa aiheuttaa Gurun pidätyksen huumeratsiassa, ja Guru joutuu tutkintovankeuteen. Loppukohtauksen tanssiaisissa, jossa musiikkina käytettiin Prokojeffin säveltämän Romeo ja Julia –baletin  menuettia, vankilasta karannut Guru surmaa Tomin. Hänen viimeiset melodramaattiset sanansa ennen viimeistä hengenvetoa kuuluvat: ”Lyökää, lyökää toisellekin poskelle, mutta katsokaa kun kaadun, ettei yksikään muurahainen muserru alleni!”
(lähde Reijo Paukun kirja Hippimusikaali HAIR ja Tampereen Popteatterin tarina)

Kotimainen hippinäytelmä sai hyvän vastaanoton kulttuuripäivillä ja sai ensimmäisen palkinnon.  Reijo Paukku Tomin roolissa palkittiin parhaasta miesroolista.

Ennen Jyväskylän kulttuuripäiviä Rakkauden Iltapäivä esitettiin Helsingissä Amatööriteatteri-68-festivaaleilla 9.-10. maaliskuuta.
Toinen vierailu Helsinkiin tapahtui 21. huhtikuuta. Suomen Nuorison Liiton ja Uuden Suomen järjestämän nuorisoseurojen valtakunnallisen tietokilpailun loppukilpailun ja palkintojen jaon Hämäläisten talolla Kampinkadulla päätti Rakkauden iltapäivän esitys.
Rakkauden iltapäivä vieraili Jyväskylän kulttuuripäivien jälkeen Kuopiossa Karjalan Hiippakunnan ortodoksisilla teinipäivillä ja Ortodoksisten nuorten kevätjuhlissa 26.5.-68 Joensuun kaupungintalossa.
Tampereen Sampolassa jatkettiin esityksiä kevään kuluessa kymmenen kertaa, ja myöhemmin vielä esitykset jatkuivat syksyllä ohjelmistoon tulevan Tulipunakukan parina saman illan ohjelmistossa. (yht. 22 esitystä)
(Lähde Reijo Paukun kirja Hippimusikaali HAIR ja Tampereen Popteatteri tarina)

 

 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 3 / 3
Etusivu produktiot